B)

Huomenna muutetaan sisko, mutta oma muuttokin on jo lähes käsin kosketeltavissa. Sivaria jäljellä enää parikymmentä päivää, joista varsinaisia työpäiviä ca. 10. Kyllä, suuri ilo ja vapaus koittaa pian. Nyt sen toteutuminen tuntuu jo mahdolliselta, kun vielä talvella tuntui realistisemmalta, että jään bussin alle tai avaruussukkula laskeutuu päälleni ja kuolen. No, en kuollut tai edes vaipunut koomaan, hertsileijaa. Sen sijaan sivarista pääsee suoraan kesätöihin, jos niitä tulee. Olen saanut ei-oo-ei-tuuta joka luurista. Olisi ihan "kiva" jos työnantajat voisivat esim. sähköpostilla ilmoittaa, ettei herunut töitä tai kutsua haastatteluun. Miksi se on niin mahdotonta? Sitten sitä soittelee itse perään ja vastaus on kutakuinkin "Eipä arpaonni tällä kertaa nyt suosinut sinua.." ja perään vielä se " ;) ". No joo, en varmaan ole ainoa vastaavassa tilanteessa oleva. Mutta eipä lasketa munia, ennen kuin kana on laulanut; vielä on mollisssa työpaikkailmoituksia.. (Eikö sitä voisi ennemmin kutsua duuriksi??)

Mieltä kuitenkin ylentää se, että muutan Jyväskylään ja kivaan asuntoon. Pääsee aloittamaan taas tabula rasalta elämänsä. Olen kohdannut muuttojeni yhteydessä mielenkiintoisen ilmiön. Nyt, kun voin jo yhden käden sormilla laskea viikot nykyisessä asunnossani, en enää vaivaudu pitämään kämppää kovin siistinä. Täysin alitajuista, sillä muutenhan kämppä on aina siisti. Tai ainakin vähän aikaa siivouksen jälkeen... Roomalaiset tämän minulle opettivat: poltetaan sillat ja myrkytetään kaivot ennen lähtöä.

AVRINCO

(Installaatio Teija Hakaoja, maalaukset Tuomas Laulainen)

. . .
.

Kohti siistimpää kotia ja eheämpiä elämäntapoja - tj 60.

Ajoin torstaina kaupungin postikeskuksen pakettiautolla. Postikeskuksen tyypeillä on tapana nimetä autonsa ja tämä oli Transu, johdettu nokkelasti Transitista. Personifikaation kokeneiden autojen joukossa lisäksi Paavo Pakettiauto.

Olohuone- / kylpyhuonepuutarha liikkuu akselilla menestys - hyvä yritys. Kuumepuu, etelänindigo ja kärsimyskukka ovat itäneet ja jo hyvällä taimella; laventeli, rosmariini ja kapris antavat vielä odottaa. Vielä ajattelin laittaa paprikan ja chilin itämään, jos ehtisivät kasvaa. Ensi talvena omat kuivatut chilit?

Kaapelitehdas (Puristamo) 24.2-7.3

Alkuviikosta pääsin kosketuksiin taiteen kanssa. Viime vuonna valmistunut luokkamme piti eräänlaisen uusintakatsannon lopputyönäyttelystä Helsingissä Kaapelitehtaan Puristamolla. Sen lisäksi, että ripustus- ja valvontahommat oikeuttivat minut minilomaan toimistotöistä, tuntui, että tunkeuduin taas vähän oman alani sisälle.

Kaiken kaikkiaan ripustus ja avajaiset sujuivat hyvin, vaikkakin tilan kanssa oli aluksi ongelmia: edellisten vuokralaisten siivous oli jäänyt hoitamatta, joten meidän ripustus viivästyi huomattavasti ensin odotellessa siivouksen valmistumista ja sitten ryhmämme keskittyessä huonokuntoisten sermien maalaukseen. Toisena ongelmana oli itse ripustus ja erityisesti se, että tila tuntui olevan liian pieni 15 taiteilijan ryhmällemme. Sitä käy läpi yllättävän suuren skaalan eri asteisia turhautumisen tunteita spekuloidessaan, mitä kukakin oikeasti haluaisi sanoa toiselle tämän teoksista tai niiden määrästä, mutta ei kehtaa tai uskalla ja odottaa että ryhmän alfauros hoitaa homman. Tai kun itse potee syyllisyyttä siitä, että sai esille kaikki haluamansa teokset ja vielä haluamalleen paikalle. Vain siksikö, että kukaan ei uskaltanut sanoa vastaan? Onneksi tuonhetkinen, lähes rajaton v!tutukseni ajoi minusta ulos kaiken myötätunnon muita osallistujia kohtaan.

Seuraava näyttely on syyskuussa Joensuun Galleria Harhassa. Vuokrasin gallerian molemmat 10 neliön huoneet, jotka eivät edusta kliinistä näyttelytilan tyyliä, vana ovat sen sijaan ennemminkin ihmisten maailmasta. Niissä on joskus saatettu jopa asua. Tällä hetkellä työstämäni ideat sen sijaan saattavat tuoda mieleen sairaalan. Olen suunnitellut teoskokonaisuutta kipsistä, betonista ja sokerista. Luulen, että materiaalin kautta voisi syntyä mielenkiintoinen kontrasti tilan ja teosten välille.
.
.
.
Siivosin eilen monta tuntia. En ollut kunnolla imuroinut tai pyyhkinyt pölyjä joka paikasta pariin kuukauteen, joten nyt on aika siisti kämppä. Tai ainakaan ei ole sitä pölyä niin paljon... Siivotessa kävin läpi näkökulmia siivouksen terapeuttiseen luonteeseen, mutta vastaavasti mielessäni kävi, miksei ole keksitty sellaista siivoustekniikkaa, joka tekisi elintilasta puhtaan eliniäksi.

Kuva: 1 / 2009 CCCB, BCN

Pakkaset

Tykkään talvesta todella paljon. Parhaimmillaan kylmin vuodenaika on nimeomaan, kun on kylmä. Pikkupakkaset ovat kaikenkaikkiaan melko vaivaton keli eivätkä vaadi suuria ponnisteluja lämmönsäätelynkään saralla. Kunnon tulipalopakkanen vasta mahtava ilmiö onkin!

Ihmisellä on kyky tehdä lämpimiä vaatteita ja pukeutua niihin säiden sanelemalla tavalla; älkää siis valittako te muuttolinnut ja muut eteläänkaipaajat. Paha länsimainen teollisuus on tuonut mukanaan kasvihuoneilmiön, joka on kaiketi vievä meiltä neljän vuodenajan ilot, ainakin paikoitellen. Harrastakaamme siis yllin kyllin avantouintia, hangessa hyppimistä ja muuta hulluutta, joka tekee meistä Pohjoisen kansalaisia. Mikään ei ole niin säälittävää, kuin räntäsade tammikuussa...

Kävin siis Barcelonassa. Majapaikkana Kaakkois-Suomen taidetoimikunnan residenssi, joka sijaitsee La Sagrada Familian naapurissa. Kuulemma samassa talossa asuu katedraalin nykyinen arkkitehti... Asunto oli hyvä ja kelit olivat miellyttävät. Monena päivänä paistoi aurinko ja oli suomalaisittain lämpimän kevätpäivän kaltaiset säät. Satoi myös, mutta se kuuluu elämään. Kaupungin hyviin puoliin kuuluu ehdottomasti sen koko: on helppo liikkua kävellen ja metrokin kulkee. Koin myös suunnistamisen suhteellisen yksinkertaiseksi, sillä yhdessä suunnassa on meri ja toisessa kukkulat.

.
.
.

Paluu arkeen on ollut haastavaa, mutta keväällä on tulossa kivoja hetkiä, kuten helmikuun Kaapelitehtaan näyttely. Sormet ristissä, että saan vapaapäiviä tuolloin. Töissä menee kyllä ihan hyvin, joten uskoisin, että pomo on armelias. Sivari pitää kiireisenä; lasten ja nuorten taide- ja kulttuurikasvatushankkeen suunnittelu tuottaa hedelmää kiivaaseen tahtiin, kun kokoustamme työpajoista ja muista aikuisten asioista.

Tänään jäljellä 151 aamua.

Ratas

Kuinka kaukana on Barcelona?
-Kolmen viikon päässä.

Mekanismit ja koneet ovat tosi mielenkiintoisia ja erityisesti juuri se, miten asiat toimivat. Tähän liittyen kiinnittäisin lukijan huomion JIMillä näytettävään kanadalaissarjaan "Miten se tehtiin". Ekassa katsomassani jaksossa näytettiin kuinka nappeja tehdään... Kyseessä on orvosta kuvailustani huolimatta mielenkiintoinen sarja. Tarkkailkaa myöhäisiltojen ohjelmistoa!

Löysin tieni tänne jo jokin aika sitten, mutta muistin vasta nyt laittaneeni linkin talteen. Katsokaa videot, teokset ovat erittäin hienostuneita ja niissä on sympaattista ihmisyyttä.


Ostin jokin aika sitten uudet pastellit, edelliset olivat jo kuluneet lähes loppuun asti. Minulla on tallessa pari arkkia Hahnemühle- paperia, joita pääsen nyt leikkaamaan.

Tasokas

Kuulin, että keski-ikäiset blogaajat ovat valtaamassa netin. He kuulemma tuottavat nettiin todellista sisältöä, koska ovat eläneet niin kauan. Näin minulle kerrottiin televisiossa. Jatkan silti kirjoittamista ja toivon, että joskus pääsen yhtä korkeaan ikään.

Vaikka edelliskerralla lupasin puhua minimalismista, en puhu pitkään, ja jos joku haluaa tietää lisää, voi minulta tilata kirjallisen lopputyöni "Tilakäsitys minimalismissa"...

Donald Judd tunnetaan minimalistisen taiteen keskeisenä nimenä. Hän oli taidemaalari, jonka maalaukset kasvoivat kolmiulotteisiksi ja lopulta ne siirtyivät kokonaan pois seinältä. Hän oli myös tunnettu taidekriitikko sekä suunnitteli huonekaluja, törmäsin sattumalta näihin kuviin, alunperin tätä kautta.